SM-FINAALI 2008
Vuoden 2008 perhokalastuksen suomenmestaruuskisat pidettiin Oulangan maisemissa Sallan kunnassa.
Kalastusjaksoja kilpailussa oli yhteensä kuusi, kolme järvellä ja kolme joella. Kisa-alueina toimivat Oulankajoki, Savinajoki ja suuri joen suvanto, nimeltään Savilampi. Kisajärvenä oli paikallisen yrittäjän ylläpitämä Taimenjärvi.
Yleisesti ottaen valtaosalle kilpailijoista kohteet olivat tuntemattomia, itselläni oli sama tilanne. Ennen kilpailua yritin olla yhteydessä järjestäjiin ja taimenlammen ylläpitäjiin saadakseni edes pientä tietoa kalastettavista paikoista.
Joella tärkeimpänä kilpailukalana toimi harjus, taimenjärvellä taimen sekä siika.
Olin saanut selville, että taimenjärveen tehdään säännöllisesti siikaistutuksia, noin 500 siian poikasta vuodessa.
Suuntasin muutaman kaverini kanssa auton kohti pohjoista kilpailuviikon maanantaina. Kilpailujoet olivat kovassa tulvassa edellisen viikon rankkasateiden takia. Päätimme pysähtyä Kangasjärvelle hiomaan siiankalastustekniikoita yhdeksi päiväksi, koska oli todennäköistä, että siika muodostuisi tärkeäksi lajiksi järvijaksoilla. Toisaalta myöskään tulvivassa joessa harjoittelu ei tuntunut kovin mielekkäältä eikä järkevältäkään ajatukselta.
Kangasjärven harjoitukset menivät hyvin, saimme muutaman tunnin kalastuksella 14 siikaa veneisiin. Luotto omiin kykyihin oli kova, mikäli järvijaksoilla joutuisi kalastamaan siikoja, vaikkakin vasta tämän vuoden olen yrittänyt opiskella tuota kalastusmuotoa.
Saavuimme tiistai-iltana majoituspaikkaamme lähelle Haapajärven kisakeskusta. Joki oli edelleen pahasti tulvassa ja vettä riittäisi varmasti myös kilpailussa. Itse toivoin mahdollisimman vähävetistä tilannetta joella. Tämä toive ei todellakaan tulisi toteutumaan.
Kävimme harjoitusviikolla tutustumassa kilpailupaikkoihin Taimenjärvellä ja Savinajoella. Itse kalastus harjoitusalueilla päätettiin jättää torstaille, koska odotimme veden laskua edes hieman järkevämmälle tasolle.
Torstain jokiharjoitukset Savinajoella antoivat hieman suuntaa kilpailusta. Saimme saaliiksi lukuisia 25-28 sentin harjuksia. Porukallemme ylös asti tuli ainostaan yksi noin 33-senttinen harjus, muutamia parempia kaloja tietysti karkuuteltiin.
Ennakkoajatukseni oli se, että kisa tullaan ratkaisemaan järvijaksoilla, ja moni tulee kompastumaan vaikeaan Oulangan jaksoon. Ennakkotietojen mukaan Savinasta tultaisiin saamaan kuitenkin kohtalaisesti kaloja.
Perjantai-iltana oli arvonta. Arvonta sujui hyvin, ja arpaonnikin suosi. Toivoin aloittavani ensimmäisenä päivänä Taimenjärvellä ja toive toteutui. Ajattelin, että ehkä kaikilla ei ole tiedossa sitä, että järvessä pitäisi olla siikoja ihan kalastettavaksi asti, ja tästä voisi olla etua ainakin ensimmäisellä jaksolla. Tosin mielestäni järjestäjällä pitäisi olla tarkka tieto alueiden kalastosta, ja kertoa tieto kaikille kilpailijoille.
Ensimmäinen kalastusjaksoni oli Oulankajoessa. Arvelin, että mittakalojen saaminen joesta olisi todella haastavaa. Jakso alkoi kuitenkin hyvin, noin kymmenen minuutin kalastuksen jälkeen 32-senttinen harjus hyväksyi legendaarisen harjusperhon, redtagin, joka kuitenkin oli muunnelma alkuperäisestä versiosta. Harjoituksissa huomasin harjusten ottavan mielellään nouseviin perhoihin ja tämä tekniikka toimi myös tälle erittäin tärkeälle kalalle. Lopun jakson nostelin vain alamittaisia harjuksia. Olin kuitenkin tyytyväinen yhteen kalaan, jonka avulla sain jaksosijoitukseksi 2. Vaikeaa oli siis ollut muillakin. Seuraavana päivänä poolista ei enää noussut mitan täyttävää harjusta.
Seuraavat kaksi jaksoa kalastettaisiin Taimenjärvellä. Venekaverikseni ensimmäisellä jaksolla tuli hyvä ystäväni Ville-Antti Jaakkola.
En oikein vielä tiennyt, mikä olisi se järkevin taktiikka tuntemattomalle järvelle, siiankalastus kuitenkin houkutteli. Tiesin parin kaverin olleen harjoittelemassa edeltävällä viikolla järvellä joten päätimme V-A:n kanssa katsoa, mitä he tekisivät.
Laitoin siimaksi intterin ja V-A kolmosuppoavan.
Järvellä harjoitelleet kaverit olivat selkeästi saaneet taimenia, joita he nytkin aikoivat kalastaa. Siimassa oli isohkot perhot ja kalastus aloitettiin rannan tuntumasta.
Oma jaksoni alkoi todellisella katastrofilla - ensimmäinen heitto ja vapa keskeltä poikki, varavapa rannalla! Nopea soutu rantaan ja takaisin järvelle.
Rannat oli ehditty jo osittain kalastaa, joten päätimme ottaa ensimmäisen driftin syvältä rantaan. Itselläni oli kolme pienehköä nymfiä siimassa, joten siikojen perässä oltiin. Toisella driftillä terävä tärppi, ja hyvän kokoinen siika temmelsi pinnassa. Kala nopeasti haaviin ja mittaukseen. 42 senttiä siikaa tuntui todella hyvältä. Nopea soutu takaisin keskemmälle järveä ja seuraavalla driftillä kaksi hyvän kokoista siika samaan aikaan kiinni. Toisen onnistuin haaviamaan. Sain jaksolta kaksi hyvän kokoista siikaa, joten odotin jopa jaksovoittoa. Muutkin olivat kuitenkin onnistuneet saamaan kaloja hyvin ja jaksosijoitukseksi tuli 3. V-A jäi ikävästi ilman saalista.
Seuraavaksi venekaverikseni tuli Kai Kallio. Kerroin tapahtumistani, ja päätimme ainakin aluksi kohdistaa kalastuksen siikoihin. Sääolosuhteet pysyivät edelleen todella omituisina. Viiden minuutin sisälle mahtui niin tyyntä kuin auringon paistetta, sekä vaakatasossa tulevaa sadetta ja kovasta tuulesta syntyneitä vaahtopäitä.
Ensimmäinen tunti kalastettiin täysin ilman tapahtumia, näin kuitenkin läheltä rantaa saatavan siian. Totesin että tuolla niitä on, ja jatkoimme ajelehtimista kohti kyseistä aluetta. Samassa järvi tyyntyi täysin ja sain upotettua perhoni hieman syvemmälle ja pystyin uittamaan niitä hitaasti. Samassa terävä tärppi perhoihin ja 37-senttinen siika haaviin. Jouduin muutaman kerran tuulettamaan, sillä ensimmäinen päivä oli loistavasti pulkassa. Jaksosijoitukseksi tuolla siialla tuli 3. Kaikki siiat tulivat erivärisillä perhoilla, pienehköillä nymfeillä.
Ensimmäisen päivän jälkeen olin kahdeksassa pisteessä ja johdossa. Takana oli kuitenkin useita kovia nimiä vain muutaman pisteen päässä.
Seuraava päivä alkoi järvikalastusjaksolla jopa yli 60 metriä syvässä Savilammessa. Edellisenä päivänä ei lammesta ollut noussut yhtään mittakalaa. Ajattelin, että lammesta siian saaminen ei voi olla mikään täysi mahdottomuus. No, nyt se sitä oli, sillä toisenakaan päivänä ei lammesta mitallisia kaloja tullut. Mahdollisesti kalat ovat niin syvällä, että niiden saaminen perholla on vaikeaa. Tilanne varmasti muuttuu, kun kalat nousevat pinnan tuntumaan sopivan ravinnon perässä.
Jäljellä oli vielä kaksi kalastusjaksoa Savinajoella. Kalat molemmista jaksoista saattaisi riittää mitaliin, ehkä jopa mestaruuteen.
Hyppäsimme Lähteenmäen Martin kanssa veneeseen, joka kuljettaisi meidät lähemmäs poolejamme. Meillä oli hyvää aikaa viritellä vehkeet kuntoon ennen kuin pääsisimme tutustumaan pooleihin. Molemmista pooleista oli edellisenä päivänä noussut mitallisia kaloja, joten mitalin saaminen oli täysin omissa käsissä.
Ensimmäinen pooli oli kuitenkin syvää vettä ja rannasta pääsi kahlaamaan ulos vain muutamia metrejä. Ei todellakaan sellainen pooli, jota pitäisin itselleni sopivana! Jonkin verran sain poolista alamittaisia kaloja, kahdesti oli perhoissa selkeästi paremman kokoinen kala hetken kiinni, mutta ainuttakaan mittakalaa en saanut ylös. Pettymys oli kova ja viimeisellä poolilla pitäisi tsempata rajusti, jotta pääsisin takaisin mitalikamppailuun.
Tutustuin nopeasti viimeiseen pooliini ja totesin sen aivan toisen tyyppiseksi kuin edellisen. Pooli oli kahlattavissa kohtalaisesti ja poolissa oli kaksi matalampaa koskiosuutta. Lähteenmäen Martti oli saanut yhden mittakalan poolista.
Edellisen jakson lopulla näin useita päivänkorentoja lipuvan vedenpinnalla, joten päätin aloittaa kalastuksen pintaperhoilla. Aloitin alemman koskiosuuden haravoimisen pintureilla. Useita pienempiä harjuksia irrotettuani tiesin, että on vain ajan kysymys, milloin perhoihin nousee mitallinen kala. Aivan kosken alapäästä tiputin selkeän mittakalan, mutta heti perään sain kalvoroikkujalla tasan 30-senttisen harjuksen. Juoksin kalan kanssa ylävirtaan reilun sadan metrin päähän, koska valvoja ei päässyt poolin alapäähän sivu-uoman takia. Ja samalla tein lupauksen, että SM- kisoihin valmistautumiseen kuuluu tulevaisuudessa myös urheilua. MM-kisoihin urheilu onkin jo aina kuulunut valmistautumiseen.
Tulvivassa joessa liikkuminen ei ole mitenkään kovin kevyttä ja toisaalta hyväkuntoisen stressinsietokykykin kasvaa selvästi.
Tunnin jälkeen jätin alemman koskiosuuden ja päätin haravoida ylempää koskea 40 minuuttia. Melkein välittömästi kosken alaosasta nousi 32-senttinen harjus näyttävästi hakemaan kalvoroikkujan komealla delfiini hypyllä. Varovainen väsytys ja kala haaviin, tiesin olevani taas lähellä SM-mitalia. Nopeasti takaisin harjusten perään, sain muutamia alamittaisia. Kosken yläosassa oli hyvännäköinen peili syvässä vedessä. Heitin perhot useita kertoja peiliin ilman tapahtumia. Eräällä heitolla vedin perhot pinnan alle ja samassa näin kyljen välähtävän vesiperhosjäljitelmän kohdalla. Terävä vastaisku ja selvästi mitallinen kala tempoili vastaan. Hillitsin itseäni ja tiesin siiman päässä olevan todella tärkeän kalan. Varovainen väsytys päättyi onnellisesti ja ”yes!”-huudon saattelemana haavitsin kolmannen 33-senttisen mittakalan viime minuuteilla. Uskoin päässeeni takaisin mukaan kärkikamppailuun.
Martti oli onnistunut saamaan yhden kalan edellisestä poolistani. Onnittelin Marttia hyvästä suorituksesta, koska hän oli ainut viideltä jaksolta kalaa saanut kilpailija.
Tasainen suoritus toi Martille suomenmestaruuden. Viimeisen jakson kolme kalaa nosti minut hopealle.
Yleinen uskomus siitä, että kilpaperhokalastus on pelkkää larvastamista, todettiin ainakin itseni kohdalla täysin vääräksi. En saanut koko kilpailussa ainuttakaan mittakalaa puhtaasti larvastamalla.