Kuhanpilkintää Pikkalanlahdella
Taas kerran, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin sääennustukset menivät mäkeen ja pilkille lähtö oli edessä. 17.1.04 klo 8.00 Hangontietä länteen ajaessani pohdin Reiman kanssa päivän pilkkipaikkaa. Yhteisymmärrykseen oli helppo päästä, sillä talven edelliset kuhanpilkintäreissut eivät olleet antaneet alamittaisia (40cm) kovempia saaliita. Päätimme mennä Siuntion Pikkalanlahdelle kokeilemaan sen isomman kuhan ruokahaluja. Päivästä oli tulossa pilvinen ja lumisateinen. Sää ei näkynyt parkkipaikalla, sillä muitakin autoja oli paljon.
Lähdimme oitis kokeilemaan edellisen reissun kuhapaikkoja. Reima lähti omille teilleen jonkin ajan päästä ja sain pilkkiä rauhassa keskellä "toisen saaren jälkeistä selkää (syvältä)". Viritin vapaani kivinilkkakaapparin sijasta Nilsmasterin vihreän papukaijamodifikaation. Se osoittautuikin tehokkaaksi heti toisesta reiästä lähtien. Siiman päässä oli kuha, mutta alamittainen. Pilkki kiireesti avantoon ja sama uudestaan. Kairasin vielä muutaman reiän ympärille, mutta turhaan. Pelkkiä alamittaisia joka reiässä. Reima onki mantereen reunoja pitkin ja minä kairailin sieltä täältä "seuraavaa" saarta kohti. Näin Reiman nostelevan jotain kaloja, kun omaan pilkkiini nappasi. Tunsin heti että nyt on mitallinen. Varovasti ujutin kalan ränniin ja kuiville. Kuha oli perä- ja värikoukusta kiinni ja mittaakin oli 45cm. Seuraavan pudotuksen jälkeen tälläsi välittömästi, mutta karkuutin välivedestä. Tämän jälkeen vihelsin Reiman paikalle. Reima nosti viereisestä reiästä vielä muutaman alamittaisen. Sen jälkeen kuhat tukkivat turpansa parin tunnin ajaksi. Silppuahventa tuli sieltä täältä ja kairaus jatkui. Reima manasi mantereen ruohikon alamittaisille kuhille. Pitkät tovit kului, kunnes vihdoin siimanpäässä tuntui paremmalta. "Toisen selän" takaiselta karikolta nousi 43cm:n ja pari hyvää tälliä. Isoista ahvenista sai edelleen haaveilla. Karikolta nousi pientä ahventa sieltä täältä, muttei muita mitallisia kuhia. Hämärän laskeutuessa kävimme kertaalleen koputtelemassa ensimmäisen mittakuhan paikat. Reiät antoivat vain pari raapaisua ja sillä hyvä. Ystävämme Kleni ja Ankka onkivat hämärissä kanssamme. Paria junttausta lähemmäksi eivät hekään päässeet. Viimeisestä reiästä Reima sai varttikiloisen ahvenen, joka sekin päätyi lopulta minun reppuun. Kävellessämme autolle pohdimme jo seuraavaa reissua joka kohdistuisi mateenpilkintään. Jääköön se nähtäväksi.
Teksti ja kuvat: Mikko Tommila