Merilohenuistelun SM-2005 1 - 3.7.2005 Helsinki

Perjantai 1.7

Team-Pingviinit starttasi kisaan kolmen hengen miehistöllä. Kipparinamme toimi kokenut raksivelho Reima Varis (Helsinki), säätövastaavana oli ketsuppimies Glenn Granden (Espoo) ja taktiikasta vastasi Mikko Tommila (Espoo). Kipparikokouksen jälkeen oli taas se kuuluisa siirtymäaika pelipaikoille ja klo 10 aikaan sai ruveta laskemaan roippeita jorpakkoon. Olin onkinut edellisenä viikonloppuna salakoita Puulalta ja ne olivat valmiina iskuun. Aloitimme urakan Kasuunin kaakkoispuolelta missä alkoi tapahtua vain parin tunnin uistelun jälkeen. Reima manaili levyvalintaani alimpaan takilaan (kelta/vihreä bechold) ja alkoi vinssata kuulaa ylös vaihtaakseen levyn. Tuskin kymmentäkään jalkaa ehti kuula nousta kun se siima laukesi 25 jalan korkeudesta. Siinä sitten kateltiin kuinka kauan räikkä jaksaisi laulaa ja tarkistettiin vielä varmuudella, että vettä on tarpeeksi alla ;). Jaksoihan se laulaa aikansa kun Reima oli jättänyt jarrun niin löysälle. Pääasia oli että ensimmäinen kala oli jo siiman päässä vasta parin tunnin uistelun jälkeen. Kala jaksoi sen yhden pitkän syöksyn vetää jonka jälkeen Glenn pumppasi sen veneen taakse, missä se teki vielä pari epätoivoista pyräystä kohti pohjaa. Reima heilautti haavia ja kala nostettiin laidan kuivemmalle puolelle. De-Paulin digivaaka näytti 6,5 - 7 kg:n lukemia. Paikka oli tallennettu karttaplotterin muistiin ja kiepattiin samantien samalle pisteelle. Parin sadan metrin päässä pisteestä uloin pikkuplaanari laittoi pakin päälle. Jarrukin jaksoi narista hetken ennen kun tartuin vapaan. Arvelimme tätä tittiluokan loheksi kunnes sain sen pumpattua veneen viereen. Pari komeaa hyppyä ja yksi veto veneen alle hyydytti kalan. Kala oli painoltaan kilon pienempi kuin edellinen eli 5,7 kg. Se iski 20 g:n painon takaa eli aivan pinnan tuntumasta. Loppupäivän vääräksi valinnaksi koitui jäädä pyörimään näiden pisteiden ympärille joista ei enää ottihaluisia kaloja löytynyt. Punnituspaikalla oli pitkästä aikaa hymy herkässä kun edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua useita vuosia. Pidimme suurena yllätyksenä sitä, että olimme noilla kahdella kalalla (yht. 12,4 kg) ensimmäisen päivän jälkeen kakkostilalla. Pertti Nevalaisen venekunta sijoittui ykköseksi kärräten 4 hv nelitahti-perämoottorin talteen. Kisa oli vasta alussa.

       Reima vahtii takilavapoja perjantaina => Ketsuppimies ja lohet 6,7 kg ja 5,7 kg => UR-suit vaihto omistajaa.

Lauantai 2.7 ja sunnuntai 3.7

Lauantaina ei ollut epäilystä miltä alueelta kalaa lähdettiin etsimään. Koko aamupäivä pörrättiin perjantaisten lohien alueilla ja välillä kauempanakin etelässä. Lauantai oli vaikea päivä kun ei meinannut silakkaa löytyä kunnolla mistään. Kalaa oli ollut paljon pohjoisessa Sitimellä. Myöhemmin iltapäivällä n. klo 16:sta aikaan hiljaisuus keskeytyi uloimman pikkuplaanarin pakitukseen. Ehdin ottaa vavan kouraan ja pitää parin potkun verran kunnes kala irtosi. Se ei vaan ollut meidän kala. Olimme kaukana Kasuunin ja Ulkomatalan välissä etelässä kun kelasin tyhjän raksin sisään. Se oli meidän päivän ainut tapahtuma ja jäi osaltamme kisojen viimeiseksi.

Sunnuntaina oli lyhyt päivä kun punnitukseen piti ehtiä jo kahdeksi. Tämän vuoksi ajoimme Sitimelle minne moni muukin oli päättänyt lopettaa kilpailut. Kalaa oli kiitettävästi kaiussa mutta raksimme saivat olla rauhassa. Kaiken kaikkiaan SM-kilpailut onnistuivat hyvin sillä venekuntamme lopullinen sijoitus oli kymmenes. Ensimmäistä kertaa SM-kisahistoriassa kaikki kolme vetopäivää olivat leutoja sään osalta. Yhteensä mitallisia merilohia kiskottiin kolmen päivän aikana 99 kpl:tta n. 150 venekunnan voimin. Kisojen suurin lohi oli 12,9 kg ja taimen 4,5 kg. UR-suitilla maksettiin osallistumismaksut, bensat ja muonat :).

Kisatulokset löytyvät osoitteesta: http://www.suomenlahdenuistelijat.fi/2005/.

Teksti ja kuvat: Mikko Tommila