Siian pohjaonginta

Vaivaton tapa pyytää rasvaeväistä ruokapöytään

Pilkkikauden ollessa kesken merellä vielä maaliskuun lopulla, alkavat sisäsaariston virtapaikat aueta jääkuoristaan. Moni kalamies istuu sillan alla tuijottaen vavankärkeä taukoamatta. Nämä kalamiehet saavat pian seuraa uteliaista ohikulkijoista. Sitten vavan kärki alkaa elää loputtomasta toiveesta, saaden ohikulkijat seuraamaan tarkemmin tapahtumia. Kalamies odottaa hetken ja tekee vastaiskun. Varmasti kelaten hän ohjaa kalan haavimisetäisyydelle. Kaverin avustuksella kiloinen jalokala painuu haavin perukoille. Ohikulkijat hämmästelevät komeata onkisiikaa, joka kohtasi parempansa. Verestettyään siian kalamies toteaa ohikulkijoille: "Se oli kevään ensimmäinen joskaan ei viimeinen!"

Siian pohjaonginta on noussut suosituksi kevätkalastusmuodoksi varsinkin Helsingin ja Espoon merialueiden rannoilla. Hyviä siikarantoja löytyy mm. Helsingin Lauttasaaresta, Espoon Karhusaaresta sekä Haukilahdesta. Se mitä nämä kalamiehet tekevät rannoilla vavat pystyssä, on selvinnyt suurelle yleisölle viimeisen viiden vuoden aikana. Onginnan vaivattomuus ja suuret saaliit ovat edesauttaneet suosion kasvua.

Keväisin tätä jalokalaa on mahdollisuus tavoittaa pohjaongella, sillä kalat ovat kudunjälkeisellä syönnöksellä rannoilla. Ensimmäiset siiat saadaan onkimalla viimeisiltä jäiltä. Itse ongintasesonki alkaa heti jäiden lähdettyä maalis - huhtikuussa, ja sitä jatkuu aina toukokuun alkuun saakka veden lämpötilasta riippuen. Suurimmat yksilöt saadaan kevään ensimmäisillä reissuilla ja kalan koko pienenee veden lämpötilan noustessa.

Hyvä keli siianongintaan on kirkas  => Saalistakin tulee niinä päivinä paremmin.

Ongi mahdollisimman puhtailta pohjilta!

Siiat tavoittaa useimmiten hiekka- tai sorapohjaisista rannoista noin parimetrisestä vedestä. Parvet hakeutuvat rannoille syömään monisukasmatoja, jotka kuoriutuvat pohjassa. Suurin osa rantavesien siioista on vaellussiikaa (joessa kuteva muoto), mutta pienemmät yksilöt ovat usein karisiikoja (karikoille kutevat kalat). Muotoja ei voi tunnistaa kalan ulkonäön perusteella, vaan siivilähampaiden lukumäärästä (vaikeaa niistäkin). Tutkimusten mukaan vain yksi neljästä onkisiiasta on karisiikaa, muut vaellussiikaa. Suomen koko siikasaaliista v. 2002 pyydettiin neljännes keväisellä pohjaonginnalla. Aurinkoisina päivinä saaliit ovat suurempia. Siianonginnan voi lopettaa heti, kun muut kalat valloittavat rantavedet.

Pohjaonginta ei vaadi paljoa investointeja. Toimiva kela, pitkä vapa sekä liukupainoja (bombette tai tavallinen liukupaino), leikareita, koukkuja ja matoja. Selkäsiiman paksuus on noin 0,20 - 0,35 mm. Liukupaino (1 - 2 unssia) laitetaan selkäsiimaan jonka jälkeen siihen sidotaan n. metrin pituinen tapsi (tapsisiima saa olla ohuempaa kuin selkäsiima). Siikakoukut ovat pieniä 8 ja 10 kokoluokkaa omaavia kemiallisesti teroitettuja onki- tai perhokoukkuja. Syöttinä käytetään matoja, joita saa laittaa koukkuun pienen nipun. Koukku jätetään yleensä näkyville. Syötti singotaan mereen ja vapa tuetaan kivillä tai kepeillä pystyyn.

Siian tärpin huomaa vavan kärjen nykimisenä. Pieni vastaisku tartuttaa kalan. Siiat ovat usein ahneita ja nielevät madot niin syvälle, että vatsan saa avata koukun löytämiseksi. Tämän johdosta pienetkin siiat on otettava. Tavallinen onkisiika painaa n. 200 - 1500g. Kalan verestäminen pyynnin yhteydessä on suositeltavaa, jotta veri ei hyydy selkäytimeen.

Kevään 2004 ensimmäiset tuli huhtikuun alussa => Kilon rajan ylittävät kalat ovat aina komeita.

Luvat siianongintaan

Siianongintaan vaaditaan kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen viehelupa. Luvat oikeuttavat onkimaan yhdellä vavalla kys. läänin alueella. Helsingin ja Espoon merialueilla saa onkia max. kolmella vavalla jos maksaa kaupungin uisteluluvan (10e) kalastuksenhoitomaksun lisäksi.

Kalaan kannattaa lähteä aikaisin aamulla, jos haluaa ehtiä parhaille apajille. Vapojen suhteen kannattaa olla reilu ja onkia vain muutamalla vavalla, jotta toisille kalastajille riittäisi tilaa vierestä. Hyvät paikat viedään aikaisin. Siispä välineet kuntoon jo edellisenä iltana, herätyskello soimaan aikaisin, eväät reppuun ja menoksi!

Siikaa saa ongella myös syksyisin

Usean kokeilureissun perusteella siianonginta kannattaa myös myöhään syksyllä, joskin saalispussi on useimmiten keväistä kevyempi. Siiat ovat syksyisin suurimmaksi osaksi pienempää karisiikaa, sillä vaelluskala on kutupuuhissa jokisuistojen läheisyydessä. Jokisuistojen ulommista salmipaikoista / lahtialueista saattaa kudun jälkeen saada hyviäkin saaliita, sillä kalat ovat nälissään kutupuuhien aiheuttaman rasituksen johdosta (kuten karisiikakin merellä). Kevätpaikoilla onkiminen tuottaa sekin tulosta, mutta vääriltä lajeilta ei voi välttyä ennen veden jäähtymistä lähelle nollaa. Kirkkaat ja tyynet päivät ovat myös syksyisin parhaita kalakelejä. Rannat ovat myös rauhallisempia..

Teksti ja kuvat: Mikko Tommila